Mikä tuo toivoa päivääsi?
Tarinan rikastaminen ja resilienssi - kaksi teemaa, joita
käsitteleviin webinaareihin olen saanut osallistua tällä viikolla. Ensiksi
mainitun alusti kouluttaja, psykoterapeutti ja työnohjaaja Riitta Malkamäki
Sano Ky:stä ja toisen ratkaisukeskeinen valmentaja ja kouluttaja Arttu Puhakka
Aducatesta, Itä-Suomen yliopistosta.
Mikä innosti minua eniten tarinan rikastamisessa ja resilienssissä?
Riitta Malkamäki havainnollisti oivalluttavasti kahdella kuvalla tarinan rikastamista ja ratkaisukeskeisyyttä.
Toisessa kuvassa oli viiva, joka kulki suoraan pisteestä A pisteen B kautta pisteeseen C. Tällä hän kuvasi, miten kapeasti ja näköalattomasti näemme asiat, kun olemme käpertyneitä itseemme tai meillä on huolia ja ongelmia. On tunnettu tosiasia, että näkökenttämme ja havaintokykymme kapenevat, kun olemme stressaantuneita, peloissaan, huolissaan tai paniikissa. Aivot ovat silloin taistele ja pakene -tilassa.
Toisessa kuvassa kulki edelleen sama viiva pisteestä A pisteeseen C, mutta viivan ympäristö oli myös täynnä muita pisteitä; mahdollisuuksia, aiempia onnistumisia, selviytymisen keinoja, voimavaroja, vahvuuksia, auttavia tahoja, kannustusta ja kiitosta. Kaikkia niitä, mitä ratkaisukeskeisessä työnohjauksessa ja valmennuksessa lähdetään tutkimaan näkökulman vaihtamiseksi ja toivon näkyväksi tekemiseksi.
Resilienssissä (kyky ponnahtaa takaisin vastoinkäymisen jälkeen) on kyse prosessista, johon kuuluvia taitoja harjoitamme koko ikämme. Arttu Puhakka määritteli resilienssiä monesta näkökulmasta. Tämä Rachel Yehudalta lainattu toi mielestäni hyvin esille resilienssin laajuuden: Prosessi resurssien hyödyntämiseksi, jotta hyvinvointia voitaisiin ylläpitää.
Käytämme tässä prosessissa monenlaisia yksilöllisisä resursseja ja taitoja päästäksemme ylös erilaisista montuista elämämme aikana. Yksi näistä taidoista on muun muassa näkökulman vaihtamisen taito, toinen ongelmanratkaisutaidot ja kolmas narratiivisuus, joilla on läheinen yhteys ratkaisukeskeisyyteen ja tarinan rikastamiseen.
Resilienssi liittyy siis läheisesti ratkaisukeskeisyyteen. Ratkaisukeskeisenä työnohjaajana luotan siihen, että asiakas tietää, miten hän voi ratkaista ongelmansa. Kuten Milton H. Erickson on todennut: Hän ei vain vielä tiedä tietävänsä. Autan asiakasta kuuntelemalla, avoimilla kysymyksillä sekä asiakasta arvostavalla ja hyväksyvällä asenteellani näkemään maailmansa laajemmin ja luovemmin. Maailmana, johon sisältyy mahdollisuuksia, toivoa ja voimavaroja. Tilanteen rauhoittuessa ja selkeytyessa voimme lähteä yhdessä rakentamaan konkreettista kuvaa asiakkaan toivomasta tulevaisuudesta. Aivojen ollessa levollisessa tai jopa flow-tilassa, voimme alkaa miettiä asiakkaan tavoitteita. Joe Dispenzan mukaan ajatukset eivät yksin riitä tavoitteiden saavuttamiseen. Tähän tarvitaan mukaan mieli ja sydän - ajatukset ja tunteet.