Oman suhtautumistavan muuttamisesta

Katsoessani huhtikuisena aamupäivänä lumisadetta aloin melkein miettiä, miten pettynyt olen lumisateeseen, miten se ärsyttää ja oikeastaan pilaa koko päivän. Tämä kierre lähtee hyvin helposti liikkeelle. Tällä kertaa onnistuin muuttamaan reagoimistani aika nopeasti näkökulmaa vaihtamalla: mitenköhän tuota lunta yleensä sataa huhtikuussa. Huomasin, että mielialani parantui heti pohtiessani asiaa. Tästä innostuneena tajusin käyttäneeni näkökulman vaihtamisen taidon lisäksi itselleni luontaisia vahvuuksia: pohdiskelua sekä oivaltamis- ja soveltamiskykyä. 

Olen ennenkin huomannut, että näitä vahvuuksia hyödyntäessäni koen innostusta, olen flow-tilassa ja mieliala paranee. Tähän kokemukseen liittyy vielä uskomus, jonka olin antanut vaikuttaa ajattelutapaani. Luin jostakin otsikosta, että lumen tulo yleensä loppuu Pohjois-Karjalassa maaliskuun puolessa välissä. En selvittänyt, onko tieto totta vai ei. Toisaalta olihan siinä uskomuksessa mukana myös toiveikasta ajattelua. Lumet sulavat, kevät tulee kunnolla ja pääsen pyöräilemään.

Olotilaan vaikuttamisesta

Martinin ym. (2014) mukaan ahdistustiloille on tyypillistä ruumiin jähmettyminen ja takertuminen pelkoa tuottaviin ajatuskuvioihin. Ahdistunut ei käytä aistejaan realiteettien testaamiseen, vaan oireiden tarkkailemiseen tuntemuksiaan lisäten. Pieni pään kierto ja katseen utelias suuntaaminen ympäristöön saattavat viedä ajatukset pois epämiellyttävistä tuntemuksista. Kokeilin oman ajatteluni muuttamista jokin aika sitten ollessani taas kerran hitaalla haistelulenkillä koiran kanssa. Joskus samanlaisina toistuvat lenkit kyllästyttävät. Ajatukset alkavat pyöriä kehäänsä päätyen silloin tällöin jopa ahdistukseen vaikkapa töihin, koronaan tai Ukrainan tilanteeseen liittyen. Tiesin, että voin vaikuttaa olotilaani muun muassa mindfulnessin keinoin. Aloin laskea kävelylenkin varrella olevia keltaisia taloja. Olotilani muuttui melko nopeasti. 

On lohdullista tietää, että Marinin ym. (2014) mukaan autonominen hermosto mahdollistaa kehon sisäisen ympäristön säilymisen mahdollisimman vakaana erilaisissa sisäisissä ja ulkoisten tekijöiden aiheuttamissa haastetilanteissa. Autonomiseen hengityksen säätelyyn voidaan vaikuttaa tietoisesti jossain määrin. Hengitystä voidaan pidättää ja sen syvyyttä ja rytmiä voidaan vaihdella tiettyyn rajaan asti. Hengitystä kiihdyttämällä voidaan lisätä sympaattisen hermoston aktiivisuutta. Vastaavasti vagushermoston etujuosteen toimintaa voidaan aktivoida hidastamalla ja rauhoittamalla tietoisesti hengitysrytmiä ja muuta toimintaa. Hengitysharjoitukset, kuten mindfulness tai itselläni pilates, ovat hyvä menetelmä saavuttaa rauhallisuuden kokemusta. Ne tuovat hallinnan tunnetta ja palauttavat suhteellisuudentajua. 

Tunnemme sanonnan: se, mille annat huomiotasi, kasvaa ja voimistuu. Jos kiinnitämme huomiomme mahdollisuuksiin, ne kasvavat. Jos kiinnität huomiosi ongelmiin, ne paisuvat. Tässä yhtälössä tärkeä merkitys on annetun huomion laadulla. Kun kiinnität huomiosi tunteisiin arvostavalla ja hyväntahtoisella tavalla, negatiiviset ja positiiviset tunteet reagoivat toisiinsa nähden päinvastaisella tavalla: negatiiviset tunteet lievenevät, positiiviset tunteet vahvistuvat. Kun annat tunteille hyväntahtoista, arvostavaa huomiota, saat lääkettä negatiivisille tunteille ja ravintoa positiivisille tunteille.  (Rantanen ym. 2020)

Ihmismielen evoluutiosta johtuen olemme virittyneet huomaamaan negatiiviset tunteet herkemmin kuin positiiviset. Yksilön reagointiherkkyys jollekin ärsykkeelle vähenee, kun ärsyke toistuu. Alamme unohtaa asiat, jotka ovat hyvin. Negatiiviseksi siirtymäksi ja habituaatioksi, tottumiseksi, kutsuttua ilmiötä voi vastustaa juuri tässä hetkessä tapahtuvalla asioiden tietoisella ja tarkalla huomioimisella. Positiivisuudessa rypeminen on tästä hyvä esimerkki - viedään huomio entistä tietoisemmin tässä hetkessä oleviin positiivisiin tuntemuksiin ja asioihin  (Rantanen ym. 2020)

Ajattelutavan muutoksen merkityksestä 

Lipponen ym. (2018) toteavat kirjassaan Voimaa - Hyvän elämän polku, että vastuullinen ja aktiivinen suhtautuminen omaan hyvinvointiin voi muuttaa paljonkin omaa oloa, vaikka elämän tosiasiat pysyisivät melko samoina. Ajattelutavan muutoksen merkitystä kokonaisvaikutelmalle voi kuvata teatterivertauksella. Kuvitellaan, että teatterilavan esitys ja kulissit kuvaavat elämääsi nyt. Lavasteet voivat pysyä aivan samoina, mutta kun tehosteita, ääniä, valojen kohdistusta ja väriä muutetaan, koko tunnelma muuttuu aivan toiseksi. Omalla ajattelullamme voimme vaikuttaa juuri oman elämämme valojen kohdennukseen ja sävyyn. Voimme vaihdella ja kohdistaa valokiilaa erilaisiin yksityiskohtiin, pysähtyä ja tunnustella sekä pohtia, miltä valintamme tuntuu, jatkaa kohdentamista ja katsoa kokonaiskuvaa, koko näyttämöä ja sitä, millaisessa suhteessa eri yksityiskohdat ovat toisiinsa ja kokonaisuuteen nähden. Päätöksemme ja valintamme kertovat näkökulman vaihtamisen taidosta.

Eräs asiakkaani totesi ryhmätyönohjauksen lopussa, että maailma ei muuttunut, mutta se miten suhtautuu asioihin muuttui. Tässä lauseessa kiteytyy mielestäni hyvinvoinnista jotakin hyvin oleellista ja tarpeellista meille kaikille. Kyse on näkökulman vaihtamisen taidosta ja näkökulmissa liikkumisesta. Olin todella onnellinen tämän asiakkaan oivalluksesta. Ajattelen, että ratkaisukeskeisen työtavan yksi tärkeimmistä tehtävistä kuuntelun ja hyväksynnän jälkeen on auttaa suhtautumistavan muutoksessa työskennellessämme asiakkaiden vaikeiden tilanteiden kanssa. Voisimmeko myös omaksua rauhallisempia ja vähemmän vaativia suhtautumistapoja itseemme? Martinin ym. (2014) mukaan itsemyötätuntoinen asennoituminen on mielen vaste tyynnyttävälle hengitykselle.

Lipponen ym. (2018) toteavat, ettei kaikkiin elämässä tapahtuviin asioihin voi vaikuttaa. Aina on olemassa asioita, jotka ovat pahoja, epäoikeudenmukaisia ja kohtuuttomia. Erilaisilla näkökulmilla etsimme mustavalkoisuuden sijaan tuhansia harmaan sävyjä, joiden varassa hyvinvointia ja oloa voi parantaa. Tietoisilla päätöksillä voimme vaikuttaa hyvinvoinnin päämääriimme. Niiden saavuttamiseen tarvitaan usein myös rohkeutta tai ainakin päättäväisyyttä ottaa yhden pienen askeleen kerrallaan. Mikä olisi sinun pienin mahdollinen askeleesi oman hyvinvoinnin vahvistamiseen tällä viikolla? 

Kirjallisuus

Lipponen, K., Litovaara, A. ja Katajainen, A. 2018. Voimaa - Hyvän elämän polku.

Martin, M., Seppä, M., Lehtinen, P. ja Törö, T. 2014. Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena.

Rantanen, J., Leppänen, I. ja Kankaanpää, H. 2020. Johda tunneilmastoa. Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali.