"Paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä"

Otsikko on lainattu Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen (2016) kirjasta Huomaa hyvää! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa, jota lukiessani sain sysäyksen tälle blogikirjoitukselle.

Positiivista palautetta tulisi olla huomattavasti enemmän kuin negatiivista, ohjeellinen suhde on 5:1. Tämä perustuu siihen, että ihmisinä muistamme negatiiviset asiat herkemmin ja niiden peittoamiseksi tarvitsemme paljon positiivista palautetta. Kirjoitus muistutti minua myönteisten ja kielteisten ajatusten, tunteiden ja asioiden vaikutuksesta hyvinvointiimme.

Uusitalo-Malmivaara ja Vuorinen kirjoittavat, että

"Ihmisten mieli on taipuvainen tarttumaan kielteisiin seikkoihin, harmillisuuksiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin, jotka kaipaavat korjaamista. Jos päivän aikana on sattunut 99 onnistumista ja yksi epäonnistuminen, on aika varmaa, minkä ympärillä ajatukset ennen nukahtamista pyörivät. Jos epäonnistuminen on ollut vähäpätöinen, uni ei kenties kokonaan karkaa. Mikäli taas koemme tyrineemme meille tärkeässä asiassa, olemme kohdanneet rankkaa vääryyttä tai saaneet nenillemme monessa paikassa, stressi alkaa nopeasti ottaa ylivallan tuhoten sekä yö- että päiväunet. Niin siitäkin huolimatta, että elämämme saattaa valtaosin olla kunnossa."

Sen huomaamiseen ja suhteuttamiseen, että elämässä on hyviä asioita, opin joitakin vuosia sitten eräässä koulutuksessa minulle hyvin toimivalla ja oivalluttavalla harjoituksella nimeltään "Onnen leipä". Harjoituksessa piirretään reikäleipä (tai donitsi tms.), johon siivuiksi/paloiksi valitaan oman elämän kannalta merkityksellisiä asioita/osa-alueita, kuten perhe, työ, terveys, ystävät, harrastukset jne.

Itselläni oli silloin seitsemän asiaa, jotka koin merkitykselliseksi omassa elämässäni ja hyvinvoinnissani. Sain pistemääräksi 5,5/7, mikä oli minulle silmiä avaava kokemus. Vaikka yksi elämässäni silloin surua ja epätoivoa aiheuttava osa-alue sai nolla pistettä ja toinen stressaava osa-alue puoli pistettä, oli viidellä asialla täydet yksi pistettä. Sitä paitsi oivalsin harjoituksen jälkeen, että elämässäni oli ollut aikoja, jolloin tilanne oli ollut aika lailla huonompi. Nykyisin muistan aika usein suhteuttaa asioita harjoituksen kaltaisesti, jos ja kun elämässä on vastoinkäymisiä. 

Uusitalo-Malmivaara ja Vuorinen (2016) toteavat, että negatiivisten kokemusten itseisarvo positiivisia kokemuksia suurempana on ollut ihmislajin säilymisen kannalta tarkoituksenmukaista. Positiivisen psykologian uranuurtaja professori Martin Seligman on puolestaan kertonut olleensa päivänpaisteisen perheensä nimbus, musta pilvi, jonka viisivuotiaan tyttären viisaus sai muuttumaan. Tytär oli kertonut päättäneensä lopettaa marisemisen täytettyään viisi vuotta ja tehnyt sen. Seligman kuvaa tapahtumaa äkillisenä kirkastumana, jonka ansioista hän ymmärsi, ettei hänen tehtävänsä vanhempana tai psykologina ollut korjata puutteita vaan ravita vahvuutta. (Uusitalo-Malmivaara Lotta, 2014).

"Herkkyys negatiivisuudelle syö kuitenkin mielen kuntoa. Kielteiset tekijät saavat ajattelussamme helposti valta-aseman, joka voi muodostua haasteeksi kaikille ilon kokemuksille ja lopulta tuhota terveen mieleen. Paha pitää huolen itsestään, hyvää pitää helliä. Hyvää on noudettava tietoisesti esiin, sitä on vaalittava ja sen siementämistä on opetettava."

Lähteet:

Lotta Uusitalo-Malmivaara (toim.) Positiivisen psykologian voima. 2014.
Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen. Huomaa hyvää - Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. 2016.