"Tiedän nyt, mitä teen!"
Pidän työstäni. Huomaan sen erityisesti siitä, että olen usein hyvin energinen ja innostunut työnohjauksen jälkeen. Erityisesti pidän työssäni hetkistä, jolloin esimiehestä tai asiantuntijasta näkee ja kuulee innostuksen hänen huudahtaessaan ohjauksen loppupuolella esimerkiksi: "Tiedän nyt, mitä teen", "Tämä asiahan on ihan selvä" tai "Kyllä minä osaan". Ohjattavat ovat selkeästi hyötyneet työnohjauksesta - olemme onnistuneet saavuttamaan sille asetettuja tavoitteita.
Ohjattava saapuu usein ohjaustilanteeseen sekasortoisin ajatuksin. Silloin ohjauskeskustelu alkaa jostakin ajatuksesta, poukkoilee toiseen, kolmanteen ja ehkä neljänteenkin. Keskustelun jatkuessa asian ydin alkaa vähitellen näyttäytyä ja jäsentyä. Työnohjaajana tehtävänäni ei ole silloin tietää saatikka kertoa, mikä ohjattavalle on tärkeintä. Tehtävänäni on mahdollistaa ohjattavaa itse oivaltamaan hänelle tärkeimmät ja hyödyllisimmät asiat: auttaa ajattelemaan ja näkemään uusia mahdollisuuksia ja näkökulmia.
Dialogi, jossa ei anneta valmiita vastauksia, tuo merkityksiä ja mielekkyyttä ohjattavan työhön. Ohjattavan omiin oivalluksiin, ratkaisuihin, voimavaroihin ja osaamiseen luottavassa työnohjauksessa ohjattava nähdään aktiivisena toimijana, jonka mahdollisuuksia oman ohjaustarpeensa hahmottamiseen ja konkretisointiin tuetaan. Tästä syntyy innostusta ja omannäköisiä ratkaisuja, jotka motivoivat ohjattavaa ottamaan seuraavan askeleen, kuten eräs ohjattava on todennut:
"Pidin erityisesti työnohjauksessa siitä, että ei ole valmiita vastauksia. On itse saanut pohtia ja miettiä, mikä olisi kulloinkin hyvä ratkaisu mihinkin kohtaan."